Päivitys 28.11.2020.
Kirjoitin kirjeen Keski-Suomen Riistaneuvostolle alun perin helmikuussa 2013 (7 v sitten). Sittemmin kirjoitin kirjeen myös Valtakunnalliselle Riistaneuvostolle. Viime vuosina hirvieläinpolitiikka on saanut hyviä uusia työkaluja: on otettu käyttöön valtakunnallinen hirvikannan hoitosuunnitelma, hirvitalousalueet, sekä saaliiden ja kannan määrän ja rakenteen seurantaan sopivat tietojärjestelmät. Valkohäntäpeuran kannan arviointia on myös kehitetty ja sillekin lienee tulossa alueelliset hoitotavoitteet. Alueelliset riistaneuvostot määrittelevät nykyisin alueelliset hirvikannan tavoitteet yhdessä paikallisten sidosryhmien kanssa. Korkean hirvikannan aiheuttamat suorat metsätaimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat olleet kuitenkin valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa, ja ei-toivotuista ulkoisvaikutuksista muualla yhteiskunnassa on tullut uutta tietoa, joten kirjoituksen päivitys lienee jälleen paikallaan. Kirjoitukseni koskee kaikkia meillä esiintyviä hirvieläimiä eli hirvi, metsäkauris, valkohäntäkauris, kuusipeura ja saksanhirvi, pois lukien poro ja harvinainen ja uhanalainen metsäpeura.
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta, erityisesti sosiaalisessa mediassa (mm. Metsälehti). Monet metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta. Tasapainoinen sukupuolijakauma edistää lehmien tiinehtymistä ensimmäisessä kiimassa, jolloin kaksosvasoja tulee enemmän ja vasat ehtivät kasvaa pitemmän kesän ajan, eli vasojen teuraspainot ovat suuremmat. Suomen Riistakeskuksen Mikael Wikström on tehnyt aiheeseen hyvän katsaukseen otsikolla "Hirven biologia" riista.fi-portaaliin (Metsästyksenjohtajan perustaidot -opetuspaketti).
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta, erityisesti sosiaalisessa mediassa (mm. Metsälehti). Monet metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta. Tasapainoinen sukupuolijakauma edistää lehmien tiinehtymistä ensimmäisessä kiimassa, jolloin kaksosvasoja tulee enemmän ja vasat ehtivät kasvaa pitemmän kesän ajan, eli vasojen teuraspainot ovat suuremmat. Suomen Riistakeskuksen Mikael Wikström on tehnyt aiheeseen hyvän katsaukseen otsikolla "Hirven biologia" riista.fi-portaaliin (Metsästyksenjohtajan perustaidot -opetuspaketti).
Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat kuitenkin kokonaistilanne ja ulkoisvaikutukset huomioiden joillakin riistakeskusalueilla edelleen liian korkeat, ja kauriiden kantaa pyritään kasvattamaan talviruokinnalla, niin että ne leviäisivät etelästä mualle Suomeen. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut, karkeasti arvioiden 50 tuhannesta 250 tuhanteen yksilöön. Kesäkanta on tietenkin vielä olennaisesti tätä suurempi.
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja, eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, joilla pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-5 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo).
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja, eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, joilla pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-5 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo).
Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa ja lehtipuiden kasvattamista puoltavat lisäksi monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta. Jos alueella on hirven lisäksi vahva metsäkauris- ja valkohäntäkauriskanta, tulevat metsäpuiden taimien lisäksi kaikki muutkin metsäkasvit syödyiksi. Esimerkiksi mustikan varvusto on tärkeä elinympäristö metsäkanalintujen (teeren ja metson) poikasvaiheessa. Paikalliset vaikutukset ovat suuria esimerkiksi Turun Ruissalossa ja muilla saarilla, kts. esim. YLEn uutinen Raaseporin Skärlandetista (https://yle.fi/uutiset/3-11349305 otsikolla "Yli sata luonnonkasvia hävinnyt alueelta – Tammisaaressa kesäasukkaat ovat tyystin kyllästyneet peuroihin").
Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta, että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan. Epäsuoria kuluja eli ulkoisvaikutuksia aiheutuu myös liikennevahingoista. Esimerkiksi valkohäntäpeuraonnettomuuden keskimääräinen vahingonkorvaus lienee 3000 euroa per liikennevahinko, ja vuositasolla hirvieläinonnettomuuksien kokonaiskustannus autoilijoiden liikennevakuutukseen lienee 30 miljoonan euron luokkaa. Lisäksi tiehallinnolle tulee kuluja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla kolarien ehkäisemiseksi. Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja TBEV-tilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat lisäksi hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä eri hirvieläinten yhteenlasketun kannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvieläinkanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahingot pysyvät kohtuullisella tasolla, mutta muista eli riistatalouden ulkoisvaikutuksista tai niiden korvaamisesta ei puhuta. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa vuodelta 2014 mainitaan taso 4 eläintä per 1000 hehtaari maata sellaisena tasona, jonka alla vahingot pysyvät siedettävinä. Pohjoisessa osassa maata pitää huomioida luonnon alempi tuottavuus ja porojen laidunnus, ja Pohjois-Suomessa hirvikanta onkin riistahavainnot.fi-tilastojen mukaan pysynyt riittävän alhaisena. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä ja metsästyksen etenemistä eri vuosina kuvaavista käyristä näkyy (www.riistahavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei vielä kaikilla etelän hirvitalousalueilla noudateta.
Toimenpide-ehdotuksia
Tutkimuksen ja riistakonsernin alueellisten toimijoiden pitäisi pikaisesti pyrkiä määrittelemään sopiva yhteinen tavoitetaso kaikkien hirvieläinten yhteiselle kannalle, niin ettei luonnon ja ihmisen sietokyky ylittyisi. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista pitäisi olla alueellista riistaneuvostoa (ARN) velvoittava.
Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta, että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan. Epäsuoria kuluja eli ulkoisvaikutuksia aiheutuu myös liikennevahingoista. Esimerkiksi valkohäntäpeuraonnettomuuden keskimääräinen vahingonkorvaus lienee 3000 euroa per liikennevahinko, ja vuositasolla hirvieläinonnettomuuksien kokonaiskustannus autoilijoiden liikennevakuutukseen lienee 30 miljoonan euron luokkaa. Lisäksi tiehallinnolle tulee kuluja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla kolarien ehkäisemiseksi. Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja TBEV-tilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat lisäksi hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä eri hirvieläinten yhteenlasketun kannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvieläinkanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahingot pysyvät kohtuullisella tasolla, mutta muista eli riistatalouden ulkoisvaikutuksista tai niiden korvaamisesta ei puhuta. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa vuodelta 2014 mainitaan taso 4 eläintä per 1000 hehtaari maata sellaisena tasona, jonka alla vahingot pysyvät siedettävinä. Pohjoisessa osassa maata pitää huomioida luonnon alempi tuottavuus ja porojen laidunnus, ja Pohjois-Suomessa hirvikanta onkin riistahavainnot.fi-tilastojen mukaan pysynyt riittävän alhaisena. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä ja metsästyksen etenemistä eri vuosina kuvaavista käyristä näkyy (www.riistahavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei vielä kaikilla etelän hirvitalousalueilla noudateta.
Toimenpide-ehdotuksia
Tutkimuksen ja riistakonsernin alueellisten toimijoiden pitäisi pikaisesti pyrkiä määrittelemään sopiva yhteinen tavoitetaso kaikkien hirvieläinten yhteiselle kannalle, niin ettei luonnon ja ihmisen sietokyky ylittyisi. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista pitäisi olla alueellista riistaneuvostoa (ARN) velvoittava.
Jotta eri hirvitalousalueiden ja eri hirvieläinlajien laidunnuspainetta voidaan verrata, ne pitää saada yhteismitalliseksi. Tätä varten olisi laskettava ja raportoitava tavoiteltava ja arvioitu eri hirvieläinten kanta kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti. Lisäksi pitää raportoida myös hirvitalousalueen kaikkien hirvieläinten yhteinen kanta per metsämaan hehtaari.
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Nyt lainsäädännön päähuomio keskittyy siihen, että riistakanta säilyy elinvoimaisena eikä vaarannu.
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Nyt lainsäädännön päähuomio keskittyy siihen, että riistakanta säilyy elinvoimaisena eikä vaarannu.
Valkohäntäkauriin pyynnin osalta voitaisiin harkita vapauttamista kaatoluvan pinta-alavaatimuksesta ja jopa lajin statuksen muuttamista riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi. Moni maanomistaja ehkä haluaisi vieraslajin kokonaan pois mailtaan.
Kaikki tekniset apuvälineet pitäisi sallia hirvieläinten metsästyksessä, koska se on käynyt lumettomien talvien vuoksi entistä hankalammaksi. Eettinen heti tappava riistalaukaus on helpompi suorittaa seisovaan maaliin ruokinnalta väijymällä, ja saatavan lihan laatu on parempi, kun eläimiä ei ajeta.
Sopiva hirvieläinten määrä on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita, ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja borrelioositilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.
Sopiva hirvieläinten määrä on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita, ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja borrelioositilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.
